tiistai 23. joulukuuta 2014

Hyvää joulua kaikille!

On jälleen virallinen välittämisen aika vuodesta, joulun aika. Kaikki lähettävät tervehdyksiä postissa ja sähköisesti, käyvät tervehtimässä sukulaisia, antavat lahjoja ja rentoutuvat läheiset ympärillään aaton ruokaövereiden jälkeen.

Omien läheisten ja oman joulun lisäksi ihmiset näyttävät ymmärtävän vuosi vuodelta aikaisemmin kuinka moneen junaan meitä tällä pallolla on, ja miten osa värjöttelee myös asemalla. Hetkessä elämisen aapinen eli sosiaalinen media on oiva alusta tällaisen toiminnan leviämiselle ja ihmisten kiittämiselle. Facebookissa kiersi tänä jouluna tapaus, jossa tuntematon tonttu oli lähettänyt perheenäidille raha-lahjan, ja pelastanut äidin mukaan perheen joulun. Verkkokirpputoreilla, esimerkiksi Seinäjoen facebook-kirppiksen ryhmässä parikin ihmistä tarjoutui helpottamaan lapsiperheiden arkea tuomalla tarvitseville ruokakassin tai perheen lapsille lahjat. Kotkassa eräs perheenäiti kutsui vähäosaisia omaan joulupöytäänsä. Viime vuonna tonttulakkipäinen ulkoilija jakoi vastaantulleille tuntemattomille joulumieltä pienen rahalahjoituksen muodossa, ja kiitos kiersi somessa. Positiivisia uutisia riittää, kun ihmiset ovat alkaneet urakalla oivaltamaan.

Ei vaadi paljon tehdä toista iloiseksi tänä aikana. Voimme toimia tonttuina kuulemalla toistemme pienet toiveet ja nähdä ympärillämme ne hiljaiset, jotka tyytyvät asemaansa. Voimme ropsauttaa vaihtokolikot avustuskerääjän lippaaseen. Voimme olla läsnä. Haluan ainakin itse toivoa, että lähtökohtainen ajatus kaiken joulukuluttamisen ja -ostamisen kautta on kuitenkin tehdä muita ihmisiä iloisiksi - omia läheisiä, ja tuntemattomia.

Jounin työryhmä haluaa toivottaa hyvää joulua ja railakasta uutta vuotta tämän laulavaisen videon myötä!

 


-Salla

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Näytteljät esillä

Teatteriesityksen näkyvin osa on tietenkin näytelmän henkilöille ilmeen ja hengen antava näyttelijä. Jounia on tällä saralla toteuttamassa kahdeksan teatterista innostunutta harrastajaa, joiden historiaa, nykyisyyttä ja tunnelmia tulevasta proggiksesta tenttasimme blogin lukijoiden iloksi seuraavin kysymyksin:

1. Kuka olet?
2. Oma teatteritausta?
3. Fiiliksiä Jouni-näytelmästä/harjotuksista/prosessista?
4. Paras teatteriesitys, jonka olet nähnyt?
5. Rooli Jounissa?
6. Mikä tekee elämästä taistelun arvoista?
7. Jotain muuta?






1. Maiju Vainionpää

2. Jo vuodesta 2000, vuodesta 2013 ammatti.

3. Oma fiilis näytelmästä on erittäin innostunut. Jounista löytyy paljon samaistumispintaa ja asioita sekä aiheita joiden takana haluaa seistä. Jouni on samaan aikaan ärsyttävä ja ravistava, mutta kuitenkin vapauttava ja toivoa antava näytelmä. Näytelmän harjoituskausi tuntuu tässä vaiheessa sirpaleiselta mutta oomma menneet vahvasti eteenpäin. Osaan jo melkein kaksi tanssia!

4. Kansallisteatterin Neljäs tie. Toisaalta se oli televisiotaltiointi, joten paikan päällä nähty paras teatteriesitys oli Meganin tarina Kokkolan kaupunginteatterissa

5. Suurimmat roolini Jounissa ovat Petra, Jounin yksi työkavereista ja Liinu, joka toimii meditatiivisen itsetuntemusryhmän vetäjänä. Aikamoiset ääripäähahmot, mutta sitäkin mielenkiintoisimmat tapaukset tehdä. Sitten on näitä pikkurooleja ja tansseja, ootan innolla niitä miljoonaa vaatteidenvaihtoa!

6. Elämä itsessään on jo taistelunarvoinen! Mitä siihen elämään sisältyy, on jokaisen määriteltävissä. Itselläni se on ainakin minulle rakkaat ihmiset, luonto, taide ja ruoka.

7. Mullon autossa laastari!




1. Oon Marja Sipilä, Mallanakin tunnettu 28 -vuotias lapualainen nainen.

2. Teatteri on iskostettu muhun jo ala-asteella ja kova halu esiintymiseen on ollu varmaan aina. Koulussa tuli hamuttua kaikki ilmaisutaidot. ”Virallista” teatteritaustaa 13-vuotta omassa teatteriryhmässä ja Teatteri Lapuassa. Mut on löytänyt aina lavalta ja lavan takaa eri hommista.

3. "Kyllä tästä vielä loisto näytelmä saadaan.” Toivottavasti pystytään luomaan lavalle ennennäkemätön show, josta jokainen katsoja löytää tarttumapintaa. Proggis vie sen kaiken vapaa-ajan ja vähän enemmänkin, mutta kovin montaa minuuttia en vaihtaisi pois.. Kiitos huippu työryhmän, jolla tää pakerretaan kasaan.

4. Philip Ridleyn Vincent River Seinäjoen kaupunginteatterissa muistaakseni vuonna 2003.

5. Lavalla Elina.

6. Sen yllätyksellisyys, niin hyvässä kuin pahassa. Aina voi mennä eteenpäin ja kehittyä. Ikinä ei saa luovuttaa. Niin ja tottakai se suurin eli rakkaus koko elämää kohtaan.

7. Oon ainakin Etelä-Pohjanmaan lyhyin blondi-insinööri-basisti.





1. Samuel Pöntinen, 22v.

2. Teatteriharrastusta takana 12 vuotta. Ensin teatterileikki ja sitten teatterikoulu, jonka jälkeen mukana kymmenissä teatteriproggiksissa.

3. Jouni on mielenkiintoinen ja koskettava tarina monelle ihmiselle henkilökohtaisesta asiasta, johon puututaan usein valitettavasti liian myöhään, ja jota ei aina oteta niin vakavasti kuin tulisi. Harjoitukset ovat lähteneet hyvin käyntiin, vaikka itselläni kiire meinaa välillä painaa päälle.

4. Paha kysymys, mutta ainakin mieleenpainuvimpiin näytelmiin lukeutuu Kummelin Alivuokralainen Tampereen kaupunginteatterissa.

5. Jounin pomo, Mikko

6. Taistelun arvoisia ovat ystävät, sekä usko ja toivo paremmasta huomisesta.

7. Teatterin ohella musiikki on meikäläisen henkireikä, ja tämä näytelmä musiikkipitoisuudellaan täyttää aika korkeat kriteerit! Innolla odottaen kevättä ja tulevia esityksiä!




1. Eeva Kurssi

2. Takana 13 vuotta teatteria Teatteri Lapuan riveissä, omassa musiikkiteatteriryhmässä sekä Seinäjoen Kaupunginteatterin produktioissa. Näyttelemisen lisäksi kokemusta on tullut kerättyä myös mm. koreografina, ohjaajan assarina ja käsikirjoittajana.

3. Mikäs näin loistavassa työryhmässä on ollessa! Jouni on haasteellinen, mutta antoisa produktio. Tämmöstä musiikkiteatterihörhöä miellyttää tietenkin se, että näytelmä sisältää paljon musiikkia ja että saa laulaa, tanssia ja näytellä samaan aikaan. Käsikirjoittajan näkökulmasta on tietenkin mielenkiintoista nähdä miten kirjoitettu teksti alkaa elää näyttämöllä.

4. Kristian Smedsin versio Tuntemattomasta sotilaasta Kansallisteatterissa.

5. Janita; Jounin sisko

6. Rakkaat

7. Musiikki on teatterin lisäksi mulle tärkeä juttu. Mun ikuisena haaveena on laajentaa soitinrepertuaaria ja opetella joskus soittamaan selloa. Sello mulla jo on, enää puuttuu se taito...



1. Olen Jorma

2. Aloitin teatteriharrastuksen melko yllättäen viime kesänä. Roolisuorituksia ei siis ole takana kuin yksi kappale Alpo-kissana.

3. Kissasta terapeutiksi on aika suuri hyppäys. Lasten näytelmässä ylinäytteleminen oli sallittua ja jopa toivottavaa. Haasteena on roolisuorituksen uskottavuus.

4. En muista näytelmän nimeä, mutta näytelmässä toistui useasti kohtaus, jossa näyttelijä ajoi polkupyörällä vajaan kauhean kolinan saattelemana. Ikää itsellä oli varmaan 10 v ja vieläkin muistan elävästi

5. Näyttelen terapeuttia ja ruodin Jounin sielunmaisemaa

6. Toivo ja unelmat

7. Mitä muuta? Pitääkö tähän laittaa joku lainaus sitte vai? Tää nyt sopii sekä elämään että näyttelemiseen: "Ever tried. Ever failed. No matter. Try again. Fail again. Fail better." -Samuel Beckett




1. Johanna Ikola

2. Näyttämöllä 10-vuotiaasta lähtien, tuottajana lisäksi viimeiset 20 vuotta.

3. Fiilikset Jounista ovat positiivisen jännittävät, vähän arveluttaa, kuinka tälläinen vanha jäärä pärjää näiden nuorten lahjakkuuksien kanssa, toistaiseksi ovat suhtautuneet ymmärtäväisesti...Jounin tematiikalle luulisi olevan nykyajassa tilausta, lisäksi vaikean aiheen, livemusiikin ja komediallisen lähestymistavan yhdistäminen on rohkea veto!

4. Paras teatteriesitys....onpa paha....Parasta on vaikea nimetä, mutta vaikuttavin oli ehkä 15-vuotiaana nähty Yksi lensi yli käenpesän ja toinen myös alle parikymppisenä nähty Beckettin Leikin loppu.

5. Näyttelen Jounin äitiä, joka on harvinaisen rikkinäinen ja itseltään hukassa oleva ihminen, mielenkiintoinen rooli!

6. Elämästä taistelunarvoista tekee sen ainutkertaisuus.



1. Olen Jani Lehto, lapualainen harrastajateatterilainen. Lähden opiskelemaan lähihoitajaksi.

2. Olen ollut pikkupoikana parissa näytelmässä mukana, Teatteri Lapuassa olen aloittanut 2011. Ensimmäinen prokkis, jossa olin mukana, oli Pohjanmaa Vuonna nolla 3 ja siitä eteenpäin aikalailla mukana kaikissa näytelmissä, kesäisin ja syksyisin.

3. Fiilikseni tästä proggiksesta on erittäin hyvät. Tää on hieman erilainen näytelmä jossa olen ollut mukana, koska tässä on livebändi ja tämä toteutetaan samalla sisätiloissa. Harjoitukset ovat edenneet loistavasti, hauskaa on ollut, mutta samalla ollaan tiivis hyvä porukka joka keskittyy harjoituksissa olennaiseen. Puhallamme kaikki hyvin yhteen, mikä tekee tästä näytelmästä loistavan.

4. Paras teatteriesitykseni taitaa olla Aladdin, joka käytiin teatteriporukalla katsomassa 2012 muistaakseni Hesassa. Se oli upea spektaakkeli. Musiikkiosiot toimi hyvin ja lampunhengen eri persoonat oli toteutettu upeasti.

5. Roolini Jounissa on itse Jouni ja olen lähtenyt tekemään sitä suurella innolla ja mielenkiinnolla, koska hahmossa on jotain mun kaltaista. On tavallaan helpompi samaistua hahmoon silloin, mutta työtä se teettää.

6. Hmm, elämästä taistelunarvoista tekee mielestäni ystävät, perhe ja tietenkin oma rakkaani, päivieni valo Katjuska. Ne on mulle erittäin tärkeitä elementtejä.

7. Mitä muuta, no vaikkapa semmosta että nauttikaa toisistanne, olkaa rehellisiä ja älkää koskaan lannistuko!



1. Johannes Pöntinen, 22v Lapualla syntynyt ja Tampereella asuva multitaskaaja. Harrastan vähän kaikkea urheilusta teatteriin. En ole tosi hyvä juuri missään, mutta vahvan keskivertainen ihan kaikessa :D

2. Olen harrastanut teatteria noin 12 vuotta. Tuohon aikaan on mahtunut monenlaisia esityksiä. Päällimmäisenä mielessä ovat Ilmari Jauhiaisen teräksinen takavyö, Pohjanmaa vuonna nolla -trilogia, Pultunlangat laulaa -revyy, John, Paul & Stu, kesän Etelä-Pohjanmaa NYT, sekä tietenkin työn alla oleva Jouni. Kokemuksia on kertynyt Teatteri Lapualta lähinnä lempigenrestäni musiikkikomediasta, mutta draamaakin on tullut tehtyä.

3. Jouni on hyvin mielenkiintoinen proggis. Lavalla tullaan – toivon mukaan – näkemään sekoitus musiikkia, draamaa ja huumoria. Tällä hetkellä näyttää todella hyvältä! Mahtavinta on kuitenkin se, että katsojat voivat löytää näytelmästä jotain omaan elämäänsä, sillä vaikeisiinkin aiheisiin tartutaan elämänmakuisella otteella. 200 kilometrin harjoitusmatka toki kuormittaa jonkin verran kandintyön ja muiden harrastusten ohella, mutta on tämä sen arvoista. Työryhmämme on yksi projektin parhaista puolista. Olen varma, että tällaista osaamista yhdistettynä mahtaviin persoonoihin ei löydy edes kaikista maamme ammattiteattereista.

4. Vaikea kysymys. Sanotaan Tampereen Teatterin Alivuokralainen, josta Kummeli teki myöhemmin elokuvan. Vaikka elokuvakin sai nauramaan mahan täydeltä, oli teatteriversio vielä monta kertaa iskevämpi. Mielestäni hyvä teatteriesitys vangitsee katsojan, ja usein esityksen päätyttyä haaveilen siitä, miten mahtavaa olisi olla itse mukana.

5. Jounissa esitän varsin epätavallista roolia: Jounin mieltä. Jouni havahtuu yksinäisyytensä keskellä siihen, että tämä näkee oman mielensä, joka yrittää auttaa Jounia vaikeuksien keskellä. Kukaan muu ei näe mieltä. Mieli on masentuneen Jounin vastapari, joka näkee lasin puoliksi täynnä ja yrittää saada Jounin tekemään samoin. Luulen, että jokainen käy päässään jonkinlaista keskustelua. Mieli on se, joka vastaa. Mielen lisäksi olen saanut harteilleni pari pienempää herkullista roolia kuten Jounin työkaverin Tommin sekä meditoivan Sampon.

6. Luulenpa, että elämästä taistelun arvoisen tekee rakkaus. Se voi olla rakkaus puolisoon, ystäviin tai vaikka johonkin asiaan. Jokaisen on löydettävä se, mikä saa palon sydämeen, ja pidettävä siitä tiukasti kiinni.

7. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa Jouni. Olen varma, että etenkin nuoret saavat siitä paljon irti, koska koko näytelmä käsikirjoituksesta musiikin sovitukseen on nuorten käsialaa. Samat ongelmat ja aiheet kuitenkin koskettavat meitä kaikkia ikään katsomatta.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Ohjaajan saappaat

Jouni tulee olemaan ensimmäinen kokopitkä näytelmä, jonka ohjaan. Takana on kolmen revyyn työryhmälähtöinen ohjaus, mutta nyt oli aika ottaa askel eteenpäin. On mielenkiintoista ja haastavaa astua yksin näihin saappaisiin ja ottaa se valta sekä vastuu kokonaan omille harteille. Mutta mitäpä elämä olisi ilman haasteita ja itsensä likoon laittamista. Tylsää, eikö vain?

Toisaalta Jounin ohjaajaksi oli helppo lähteä, koska tarinaan on syvennytty ja sitä on perin pohjin pohdiskeltu jo näytelmän kirjoitusvaiheessa. Itsellä käsikirjoitus ja ohjaus ovat kulkeneet käsi kädessä. Vaikka en vielä käsikirjoitusvaiheessa tiennytkään päätyväni näytelmän ohjaajaksi, oli päässä silloin jo olemassa visio siitä miltä kohtaukset tulisivat lavalla näyttämään. Nyt ohjausvaiheessa käsikirjoitus elää ja punakynä tekstin ympärillä viuhuu. Työtäni helpottaa käsikirjoittajakollega Eeva, jonka kanssa ongelmia ratkotaan, kun omat ajatukset ovat umpikujassa.

Ohjaaja ei ole mitään ilman ohjattavia. Voinkin todeta, että olemme saaneet kasattua loistavan työryhmän. Vaikka lavalla suurin osa on nuoria näyttelijöitä ja muusikoita, löytyy kaikilta paljon kokemusta teatterin ja/tai musiikin saralta.

Jounissa käsitellään monia teemoja ja tavoitteenani onkin saada katsoja miettimään omaa elämäänsä Jounin tarinan kautta. Yhdessä koko työryhmän kanssa luomme näyttämölle jotain uutta ja viemme vakavan aiheen käsittely uudelle tasolle: Jouni kun on sekoitus draamaa, komediaa, musiikkinäytelmää ja revyytä. Lavalla tullaan näkemään yli 30 eri hahmoa 8 näyttelijän esittämänä ja tunteesta toiseen siirrytään hetkessä. Tärkeimpänä tavoitteenani ohjauksessa onkin saada katsoja tuntemaan koko tunteiden kirjo esityksen aikana. Helmikuussa se nähdään, kuinka tämä flikka on siinä onnistunut!

-Marja

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Harjoitus tekee mestarin

Jounin harjoitukset ovat täydessä vauhdissa: kohtaukset ovat jo kasassa, ja nyt keskitytään erityisesti tanssiin ja lauluun! Seuraavassa tallenteita ahkerasta työtyhmästä TeatteriHiomolla:












tiistai 11. marraskuuta 2014

Kuka on yksinäinen?

Yksinäisyys on tämänhetken mediaseksikkäimpiä aiheita kaikessa surullisuudessaan. Siitä puhutaan paljon, mutta kenen ääni on se jonka yksinäinen kuulee? Kenen korvat ovat ne, jotka yksinäistä kuuntelevat?

Kuka määrittelee yksinäisyyden? Tässä esimerkki:
(Suora lainaus artikkelista: MLL - Nuori on yksinäinen)

Ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Jotta ihminen kasvaisi eheäksi, hän tarvitsee sekä fyysistä että psyykkistä läheisyyttä. Toisaalta ihminen tarvitsee myös yksinoloa, jotta hänestä tulisi itsenäinen, riippumaton ja henkisesti vahva ihminen. Yksinäisyys ja yksinolo on syytä erottaa toisistaan. Jokainen tarvitsee joskus yksinoloa, mutta yksinäisyyden kokemukset satuttavat.

Niinpä. Yksinäisyys voi olla puukon terä rinnan alla, piikkimatto jalkapohjilla, rotko johon tippuu. Kipu, tila, jossa ei ole helppo hengittää. Yksinoloa on lepohetki, kotisohva tai iltalenkki.

Samaisesta artikkelista:

Ystävyyssuhteissa nuori harjoittelee tärkeitä ihmissuhdetaitoja, kuten kykyä empatiaan, toisten huomioimista ja luottamusta toisiin ihmisiin.

Yksinäinen nuori ajattelee helposti, että hänessä on jotain vikaa, kun hänellä ei ole läheistä ystävää. Yksinäisyys nakertaa nuoren itseluottamusta.

Yksinäisyys on kipeintä silloin, kun nuori kokee, ettei hän kelpaa ryhmään


Jos sinä voit pelastaa jonkun yksinäisen, tee se. Olet auttava käsi.
Jos sinä tunnet jonkun, jota ajattelet yksinäiseksi, juttele.

Sosiaalinen kontakti voi olla sillä hetkellä viimeinen pelastava ele hengissä selviytymiselle, se ei tarkoita, että auttaja musertaa oman elämänsä yhden puolitutun vuoksi. Se voi olla hetki ruokakaupan jonossa, kun hymyilee toiselle. Se voi olla ensimmäinen hymy tai katse, jonka vastaanottaja sinä päivänä on saanut.

Suomen Mielenterveysseura julkaisi eilen tiedotteen Mies, hae rohkeammin tukea: 

Kaikille meille tulee elämässä haasteita, jotka tuntuvat ylivoimaisilta ja joskus niistä selviytymiseen tarvitaan ammattiapua.

Kun elämä heittelee ja ajatus tutuille avautumisesta turhauttaa, soita. Kriisikeskus Mobile Seinäjoki auttaa maksutta, nopeasti ja ilman diagnooseja anonyymisti. Aiemmassa tiedotteessa erityisesti miesten soittamattomuudesta ollaan huolissaan – maskuliinit hakevat yhä tukea feminiinejä vähemmän. Tämä ei kuitenkaan korreloi sen faktan kanssa, että ihan jokainen meistä tarvitsee joskus apua. Onneksi trendi on kääntymässä, yhä useampi mies soittaa perheeseen ja parisuhteeseen liittyvistä ongelmista yhä enemmän. Onko loistavampaa keksintöä, kuin helposti saatava apu, puhelimella tai ilmaiseksi internetistä.

Älä jää yksin! Älä jätä yksin! Kenenkään ei tarvitse. Ei Jouninkaan. 21.2.2015- 14.3.2015 voit tulla katsomaan, kuinka yksinäinen mies etsii oikeaa polkua. Löytyykö se? Saako Jouni apua? Hakeeko hän sitä? Kenen käsissä elämä on, omissa vai toisten?



Pssst,

Tukea ja apua Mielenterveysseurasta:

Valtakunnallinen kriisipuhelin: 010195202

Keskusteluapua: www.tukinet.fi

Kriisikeskus Mobile Seinäjoki : Puh. (06) 414 1256 ja (06) 414 1257

torstai 6. marraskuuta 2014

"Mä hoidan, mä hoidan." -Tuottajat

Ajauduimme samaan veneeseen jo viime keväänä. Tuolloin pohdimme alustavasti, minkälaisia projekteja haluaisimme toteuttaa esittävän taiteen saralla opinnoissamme tulevan lukuvuoden kuluessa. Olemme kolmannen vuoden kulttuurituotannon opiskelijoita Seinäjoen ammattikorkeakoulussa, ja sattumalta aiempina vuosina on tullut kulutettua myös saman ilmaisutaitolukion penkkejä Tampereella (pienellä aikaviiveellä kylläkin). Teatteri on ollut aina meille molemmille rakas harrastus, joten näytelmän tuottaminen tuntui oikealta vaihtoehdolta, vaikka aiempaa kokemusta kokoillan esityksen taustalla hääräämisestä on vain vähän.

Jounin työryhmä haki tuotantopuolelle auttavaa käsiparia, ja käsikirjoittajat saapuivat esittelemään ideaansa luokallemme syyskuussa. Tarinan aihe ja toteutustapa olivat ensimmäiset syyt, miksi kiinnostuimme hakeutumaan Jounin tuottajiksi. Musiikkiteatteri on aina vaikuttavaa aivan omalla tavallaan - tähän yhdistettynä nuoren työryhmän into tehdä showta ajankohtaisten teemojen ääreltä vakuutti meidätkin. Uskomme Jounin olevan tuotannollisesti juuri sellainen projekti, jossa jokin haasteelliseksi koettu osuus tulee avaamaan mahdollisuuksia luovalle toteuttamiselle jollain toisella tuotannon alueella. Aihe, toteutus ja kohdeyleisömme antavat paljon tilaa kekseliäisyydelle, ja jopa luovalle hulluudelle.

"Tuottaja huolehtii siitä, ettei muiden tarvitse huolehtia mistään." Näin tiivistyy hyvin teatterituottajan työnkuva. Teemme tiivistä yhteistyötä taiteellisen työryhmän, erityisesti ohjaajan kanssa, ja toimimme yhdistävänä kappaleena kaikkien näytelmän toteutukseen osallistuvien tahojen välillä. Vastaamme osaltamme tuotannon aikataulutuksesta, markkinoinnin suunnittelusta ja toteutuksesta, myynnistä ja tiedottamisesta, budjetoinnista, yhteistyökuvioista ja niin edelleen. Kuten sanottu, pidämme tuottajina tärkeänä lähtökohtana sitä, että esimerkiksi näyttelijät saavat keskittyä näyttelemiseen ja vision toteuttamiseen vaikkapa arkisista rahoituskanavista huolehtimisen sijaan.

Näin Jounin tuotannon alkuvaiheessa yleisölle näkyvin aikaansaannoksemme on tämä blogi, jonka ylläpidosta vastaamme. Tuotanto -ja markkinointisuunnitelmat ovat valmiit toteutettaviksi, harjoitukset etenevät vauhdilla ja kiinnostavia yhteistyökuvioita on laitettu alulle... Seuraava suuri työ meille tulee olemaan yleisötyömallin kehittäminen Jounia varten, mistä tupsahtaa lisäinfoa myös tänne marraskuun aikana. Yleisötyö -sivultamme voi nyt jo lukea pienen esittelyn tästä syventävän teatterin muodosta.

Jouni on meille koulutyö, mutta samalla näytön paikka. Kyseessä on vuotemme huipennusprojekti, ja suurimpia vastuita mitä meillä kummallakaan on ollut. Vaikka me olemme näkymätön taustavoima, toivomme ilomme ja palomme välittyvän yleisöllekin esityskauden alettua näyttävänä, herättelevänä, kokonaisvaltaisena teatterielämyksenä.

Salla Kettula ja Kristiina Paananen,
Tuottajat

perjantai 31. lokakuuta 2014

Musiikki luo tarinaa


Jounin tarinaa kerrottaessa musiikki on oleellisessa osassa. Seuraavaksi kerrommekin hieman siitä millaista musiikkia Jounissa kuullaan ja miten olemme näihin valintoihin päätyneet. Mukaan valikoituneiden kappaleiden nimiä emme paljasta, ne kuulette sitten kun ensi-ilta koittaa.

Kun lähdimme miettimään Jouniin musiikkia, oli livebändin saaminen esitykseen ensimmäinen ajatus. Musiikin tehtävä on kuljettaa koko tarinaa eteenpäin ja tukea sitä, joten livebändi on todella tärkeä elementti. Koska haluamme käyttää Jounin tarinan kertomisessa vakavasta aiheesta huolimatta myös show-elementtejä, on livemusiikki tärkeää myös sen takia. Musiikin tehtävänä on paitsi tukea kohtauksen tunnelmaa, myös raottaa asioiden taustoja syvemmin. Se mitä dialogi ei kerro, voi tulla esiin musiikin kautta.

Näytelmän laulut ovat valikoituneet mukaan monestakin eri syystä. Vuosien varrella on tullut vastaan monia kappaleita, joiden tarinoiden on ajateltu sopivan näyttämöllä toteutettaviksi, mutta jotka ovat jääneet odottamaan omaa aikaansa ja paikkaansa. Parin tällaisen laulun paikka on nyt olla osa Jounin tarinaa. Jotkut kappaleet olivat siis mielessä jo ennen käsikirjoituksen syntymistä, mutta useita lauluja on lähdetty etsimään käsikirjoituksen hahmottelemisen jälkeen. Lopulta kaikki tarinaan sopivat laulut löytyivät melko helposti. Muutama kappale on valikoitunut mukaan siksi, että niiden sanat ovat tuntuneet osuvilta johonkin kohtaukseen, jotkut taas ovat tehneet ensin vaikutuksen melodiallaan.

Jounissa kuultavien laulujen alkuperäiset tyylilajit poikkeavat toisistaan melko paljon, ja siksi onkin tärkeää sovittaa ne yhtenäiseksi kokonaisuudeksi niin, ettei mikään kappale jää itse tarinasta irralliseksi. Jo olemassa olevien laulujen lisäksi halusimme ehdottomasti Jouniin myös uutta, tätä näytelmää varten sävellettävää musiikkia. Tämän vuoksi oli tärkeää löytää säveltäjä, joka osaisi pukea meidän visiomme näytelmästä säveliksi. Halusimme ja saimme säveltäjäksi, sovittajaksi ja kapellimestariksi Joona Lehdon. Annetaankin nyt Joonan itsensä kertoa enemmän.

 
Joona Lehto, musiikin ohjaus ja sovitus
Kuka olet?
Olen Joona Lehto, lapualainen kitaristi, joka opiskelee neljättä vuotta musiikkipedagogiaa Jyväskylässä.
 
Oma musiikkitausta?
Aloitin kitaran- ja rumpujensoiton kolmannella luokalla kansalaisopistossa. Musiikkiopiston aloitin vasta 9:nnellä luokalla kontrabassonsoitolla. Sähkökitaran opiskelu musiikkiopistossa Lapualla tuli mahdolliseksi vasta, kun olin jo lukiossa. Valmistuttuani lukiosta hain heti Jyväskylän Ammattikorkeakouluun kitaraopintoihin. Rumpuja olen opiskellut vain vähän mutta olen soittanut niitä yhtä kauan kuin kitaraa, ja koen, että rummut ovat tärkeä toinen instrumenttini. Olen aina pyrkinyt kuuntelemaan paljon erilaista musiikkia, jotta tottuisin mahdollisimman monipuolisesti erilaisiin musiikin tyyleihin, ja nautin musiikista kokonaisvaltaisesti.

Minkälainen bändi Jounissa nähdään?
Jouni-näytelmän bändiin kuuluu rummut, kitara, basso, kosketinsoittimet, saksofoni, trumpetti ja vetopasuuna.

Minkälaista on säveltää näytelmään musiikkia verrattuna muuhun musiikin säveltämiseen?
Näytelmään täytyy säveltää hieman erilaisella perspektiivillä. Tunnetilat ovat suuressa roolissa, ja se että musiikki kohtaa lavan tapahtumien kanssa, on tärkeää.

Musiikilla on jounissa iso rooli. Millä fiiliksillä lähdet tekemään tätä produktiota? Mitä odotat siltä?
Suurella mielenkiinnolla. Tämä on toinen kerta kun saan tehdä näytelmään musiikkia, ja se on aina jännittävää, koska se eroaa tavallisesta sävellysprosessista. Hauskinta on yrittää saada sävellyksiin ja sovituksiin oikeanlainen tunnelma, joka tukisi näytelmää mahdollisimman paljon.

Musiikillisia esikuvia?
Tärkein musiikillinen esikuvani on Frank Zappa. En olisi kuudennella luokalla Overnite Sensationia kuunnellessa arvannut, kuinka suuri merkitys hänen musiikillaan tulisi olemaan omassa elämässäni. Deep Purple oli erittäin merkittävä vaikuttaja. Myös isäni ja äitini ovat aina kannustaneet minua, joten heidän positiivinen musiikillinen asenteensa on ollut tärkeä kannustin minulle.

Merkittävin hetki omalla musiikkiuralla?
Tällä hetkellä merkittävin hetkeni on luultavasti ollut oman C-tutkinnon suorittaminen.

tiistai 21. lokakuuta 2014

Käsikirjoittajien kynästä

Yläasteen koulutunnilla vuonna 2002 toinen meistä heitti toisen pulpetille paperinpalan, jossa luki: ”Voitaiskohan me tehdä yhdessä revyy?”. Vastaus oli myönteinen. Siitä alkoi meidän kahden musiikkiteatterihullun yhteistyö. Takana on kolme yhdessä toteutettua revyytä (Pieni City Preerialla, Peltovaaran Paparazzit, Pultunlangat laulaa) ja nyt on Jounin vuoro.

Meille molemmille on tärkeää paitsi musiikkiteatterin tekeminen, myös uuden oppiminen ja itsensä haastaminen. Nyt onkin aika astua pois mukavuusvyöhykkeeltä ja vaihtaa revyystä musiikkinäytelmään. Alkuperäisidean Jouniin heitti meidän yhteinen ystävämme kesäteatterin kulisseissa. Idea oli mielenkiintoinen ja se alkoi mielissämme versomaan kohti suurempaa kokonaisuutta ja monipuolisempaa tarinaa. Käsikirjoitus alkoi pikkuhiljaa hahmottua paperille. Noin vuoden kirjoitusurakan jälkeen Jounin tarina oli valmis siirrettäväksi paperilta teatterin lavalle.

Päädyimme siihen, että vaikka näytelmän aihe on vakava, toteutuksen ei silti tarvitse olla sitä. Maailma ei ole mustavalkoinen ja siksi haluamme myös Jounin tarinassa tuoda esiin elämän eri sävyjä. Tarkoitus on tuoda lavalle koko tunteiden kirjo itkusta nauruun ja siinä samalla haastaa katsoja pohtimaan syvällisiäkin asioita. Meille on luontevaa kertoa tarinaa musiikin kautta, joten musiikki on vahvassa osassa koko näytelmän ajan. Vaikka esityksen aihe ei ole musiikkinäytelmälle tyypillinen, haluamme silti saada katsojan nauttimaan viihdyttävästä esityksestä.

Päämääränä ei ole kertoa pelkästään alle kolmekymppisen miehen kasvutarinaa, vaan Jounin tilalla voisi olla kuka tahansa, joka joskus elämässään on pohtinut omaa minuuttaan. Yksi Jounin teemoista on vanhemman ja lapsen välinen ihmissuhde, ja ainakin siitä meillä jokaisella ainakin taitaa olla kokemusta joko lapsen tai vanhemman näkökulmasta.

Käsikirjoitusprosessi on saanut meidätkin välillä pohtimaan sitä, mitkä asiat tekevät omasta elämästä elämisen arvoista ja paljonko itse antaa muiden ihmisten vaikuttaa omiin rajoihinsa ja päätöksentekoon. Helmikuussa selviää mitä Jouni itse näistä asioista miettii!

Meidän osuutemme produktiossa ei tokikaan jää pelkkään käsikirjoitukseen. Meidät löytää näyttämöltä, lavan takaa, katsomosta ohjaamasta, peilisalista suunnittelemasta koreografioita, puvustamosta ja milloin mistäkin. Tämän blogin kautta pääset seuraamaan mitä kaikkea kulisseissa tapahtuu.

Tervetuloa seuraamaan Jounin matkaa!

Eeva Kurssi ja Marja Sipilä, Jounin käsikirjoittajat

Marja ja Eeva

Pieni City Preerialla, 2002