tiistai 21. lokakuuta 2014

Käsikirjoittajien kynästä

Yläasteen koulutunnilla vuonna 2002 toinen meistä heitti toisen pulpetille paperinpalan, jossa luki: ”Voitaiskohan me tehdä yhdessä revyy?”. Vastaus oli myönteinen. Siitä alkoi meidän kahden musiikkiteatterihullun yhteistyö. Takana on kolme yhdessä toteutettua revyytä (Pieni City Preerialla, Peltovaaran Paparazzit, Pultunlangat laulaa) ja nyt on Jounin vuoro.

Meille molemmille on tärkeää paitsi musiikkiteatterin tekeminen, myös uuden oppiminen ja itsensä haastaminen. Nyt onkin aika astua pois mukavuusvyöhykkeeltä ja vaihtaa revyystä musiikkinäytelmään. Alkuperäisidean Jouniin heitti meidän yhteinen ystävämme kesäteatterin kulisseissa. Idea oli mielenkiintoinen ja se alkoi mielissämme versomaan kohti suurempaa kokonaisuutta ja monipuolisempaa tarinaa. Käsikirjoitus alkoi pikkuhiljaa hahmottua paperille. Noin vuoden kirjoitusurakan jälkeen Jounin tarina oli valmis siirrettäväksi paperilta teatterin lavalle.

Päädyimme siihen, että vaikka näytelmän aihe on vakava, toteutuksen ei silti tarvitse olla sitä. Maailma ei ole mustavalkoinen ja siksi haluamme myös Jounin tarinassa tuoda esiin elämän eri sävyjä. Tarkoitus on tuoda lavalle koko tunteiden kirjo itkusta nauruun ja siinä samalla haastaa katsoja pohtimaan syvällisiäkin asioita. Meille on luontevaa kertoa tarinaa musiikin kautta, joten musiikki on vahvassa osassa koko näytelmän ajan. Vaikka esityksen aihe ei ole musiikkinäytelmälle tyypillinen, haluamme silti saada katsojan nauttimaan viihdyttävästä esityksestä.

Päämääränä ei ole kertoa pelkästään alle kolmekymppisen miehen kasvutarinaa, vaan Jounin tilalla voisi olla kuka tahansa, joka joskus elämässään on pohtinut omaa minuuttaan. Yksi Jounin teemoista on vanhemman ja lapsen välinen ihmissuhde, ja ainakin siitä meillä jokaisella ainakin taitaa olla kokemusta joko lapsen tai vanhemman näkökulmasta.

Käsikirjoitusprosessi on saanut meidätkin välillä pohtimaan sitä, mitkä asiat tekevät omasta elämästä elämisen arvoista ja paljonko itse antaa muiden ihmisten vaikuttaa omiin rajoihinsa ja päätöksentekoon. Helmikuussa selviää mitä Jouni itse näistä asioista miettii!

Meidän osuutemme produktiossa ei tokikaan jää pelkkään käsikirjoitukseen. Meidät löytää näyttämöltä, lavan takaa, katsomosta ohjaamasta, peilisalista suunnittelemasta koreografioita, puvustamosta ja milloin mistäkin. Tämän blogin kautta pääset seuraamaan mitä kaikkea kulisseissa tapahtuu.

Tervetuloa seuraamaan Jounin matkaa!

Eeva Kurssi ja Marja Sipilä, Jounin käsikirjoittajat

Marja ja Eeva

Pieni City Preerialla, 2002

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti