keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Näytteljät esillä

Teatteriesityksen näkyvin osa on tietenkin näytelmän henkilöille ilmeen ja hengen antava näyttelijä. Jounia on tällä saralla toteuttamassa kahdeksan teatterista innostunutta harrastajaa, joiden historiaa, nykyisyyttä ja tunnelmia tulevasta proggiksesta tenttasimme blogin lukijoiden iloksi seuraavin kysymyksin:

1. Kuka olet?
2. Oma teatteritausta?
3. Fiiliksiä Jouni-näytelmästä/harjotuksista/prosessista?
4. Paras teatteriesitys, jonka olet nähnyt?
5. Rooli Jounissa?
6. Mikä tekee elämästä taistelun arvoista?
7. Jotain muuta?






1. Maiju Vainionpää

2. Jo vuodesta 2000, vuodesta 2013 ammatti.

3. Oma fiilis näytelmästä on erittäin innostunut. Jounista löytyy paljon samaistumispintaa ja asioita sekä aiheita joiden takana haluaa seistä. Jouni on samaan aikaan ärsyttävä ja ravistava, mutta kuitenkin vapauttava ja toivoa antava näytelmä. Näytelmän harjoituskausi tuntuu tässä vaiheessa sirpaleiselta mutta oomma menneet vahvasti eteenpäin. Osaan jo melkein kaksi tanssia!

4. Kansallisteatterin Neljäs tie. Toisaalta se oli televisiotaltiointi, joten paikan päällä nähty paras teatteriesitys oli Meganin tarina Kokkolan kaupunginteatterissa

5. Suurimmat roolini Jounissa ovat Petra, Jounin yksi työkavereista ja Liinu, joka toimii meditatiivisen itsetuntemusryhmän vetäjänä. Aikamoiset ääripäähahmot, mutta sitäkin mielenkiintoisimmat tapaukset tehdä. Sitten on näitä pikkurooleja ja tansseja, ootan innolla niitä miljoonaa vaatteidenvaihtoa!

6. Elämä itsessään on jo taistelunarvoinen! Mitä siihen elämään sisältyy, on jokaisen määriteltävissä. Itselläni se on ainakin minulle rakkaat ihmiset, luonto, taide ja ruoka.

7. Mullon autossa laastari!




1. Oon Marja Sipilä, Mallanakin tunnettu 28 -vuotias lapualainen nainen.

2. Teatteri on iskostettu muhun jo ala-asteella ja kova halu esiintymiseen on ollu varmaan aina. Koulussa tuli hamuttua kaikki ilmaisutaidot. ”Virallista” teatteritaustaa 13-vuotta omassa teatteriryhmässä ja Teatteri Lapuassa. Mut on löytänyt aina lavalta ja lavan takaa eri hommista.

3. "Kyllä tästä vielä loisto näytelmä saadaan.” Toivottavasti pystytään luomaan lavalle ennennäkemätön show, josta jokainen katsoja löytää tarttumapintaa. Proggis vie sen kaiken vapaa-ajan ja vähän enemmänkin, mutta kovin montaa minuuttia en vaihtaisi pois.. Kiitos huippu työryhmän, jolla tää pakerretaan kasaan.

4. Philip Ridleyn Vincent River Seinäjoen kaupunginteatterissa muistaakseni vuonna 2003.

5. Lavalla Elina.

6. Sen yllätyksellisyys, niin hyvässä kuin pahassa. Aina voi mennä eteenpäin ja kehittyä. Ikinä ei saa luovuttaa. Niin ja tottakai se suurin eli rakkaus koko elämää kohtaan.

7. Oon ainakin Etelä-Pohjanmaan lyhyin blondi-insinööri-basisti.





1. Samuel Pöntinen, 22v.

2. Teatteriharrastusta takana 12 vuotta. Ensin teatterileikki ja sitten teatterikoulu, jonka jälkeen mukana kymmenissä teatteriproggiksissa.

3. Jouni on mielenkiintoinen ja koskettava tarina monelle ihmiselle henkilökohtaisesta asiasta, johon puututaan usein valitettavasti liian myöhään, ja jota ei aina oteta niin vakavasti kuin tulisi. Harjoitukset ovat lähteneet hyvin käyntiin, vaikka itselläni kiire meinaa välillä painaa päälle.

4. Paha kysymys, mutta ainakin mieleenpainuvimpiin näytelmiin lukeutuu Kummelin Alivuokralainen Tampereen kaupunginteatterissa.

5. Jounin pomo, Mikko

6. Taistelun arvoisia ovat ystävät, sekä usko ja toivo paremmasta huomisesta.

7. Teatterin ohella musiikki on meikäläisen henkireikä, ja tämä näytelmä musiikkipitoisuudellaan täyttää aika korkeat kriteerit! Innolla odottaen kevättä ja tulevia esityksiä!




1. Eeva Kurssi

2. Takana 13 vuotta teatteria Teatteri Lapuan riveissä, omassa musiikkiteatteriryhmässä sekä Seinäjoen Kaupunginteatterin produktioissa. Näyttelemisen lisäksi kokemusta on tullut kerättyä myös mm. koreografina, ohjaajan assarina ja käsikirjoittajana.

3. Mikäs näin loistavassa työryhmässä on ollessa! Jouni on haasteellinen, mutta antoisa produktio. Tämmöstä musiikkiteatterihörhöä miellyttää tietenkin se, että näytelmä sisältää paljon musiikkia ja että saa laulaa, tanssia ja näytellä samaan aikaan. Käsikirjoittajan näkökulmasta on tietenkin mielenkiintoista nähdä miten kirjoitettu teksti alkaa elää näyttämöllä.

4. Kristian Smedsin versio Tuntemattomasta sotilaasta Kansallisteatterissa.

5. Janita; Jounin sisko

6. Rakkaat

7. Musiikki on teatterin lisäksi mulle tärkeä juttu. Mun ikuisena haaveena on laajentaa soitinrepertuaaria ja opetella joskus soittamaan selloa. Sello mulla jo on, enää puuttuu se taito...



1. Olen Jorma

2. Aloitin teatteriharrastuksen melko yllättäen viime kesänä. Roolisuorituksia ei siis ole takana kuin yksi kappale Alpo-kissana.

3. Kissasta terapeutiksi on aika suuri hyppäys. Lasten näytelmässä ylinäytteleminen oli sallittua ja jopa toivottavaa. Haasteena on roolisuorituksen uskottavuus.

4. En muista näytelmän nimeä, mutta näytelmässä toistui useasti kohtaus, jossa näyttelijä ajoi polkupyörällä vajaan kauhean kolinan saattelemana. Ikää itsellä oli varmaan 10 v ja vieläkin muistan elävästi

5. Näyttelen terapeuttia ja ruodin Jounin sielunmaisemaa

6. Toivo ja unelmat

7. Mitä muuta? Pitääkö tähän laittaa joku lainaus sitte vai? Tää nyt sopii sekä elämään että näyttelemiseen: "Ever tried. Ever failed. No matter. Try again. Fail again. Fail better." -Samuel Beckett




1. Johanna Ikola

2. Näyttämöllä 10-vuotiaasta lähtien, tuottajana lisäksi viimeiset 20 vuotta.

3. Fiilikset Jounista ovat positiivisen jännittävät, vähän arveluttaa, kuinka tälläinen vanha jäärä pärjää näiden nuorten lahjakkuuksien kanssa, toistaiseksi ovat suhtautuneet ymmärtäväisesti...Jounin tematiikalle luulisi olevan nykyajassa tilausta, lisäksi vaikean aiheen, livemusiikin ja komediallisen lähestymistavan yhdistäminen on rohkea veto!

4. Paras teatteriesitys....onpa paha....Parasta on vaikea nimetä, mutta vaikuttavin oli ehkä 15-vuotiaana nähty Yksi lensi yli käenpesän ja toinen myös alle parikymppisenä nähty Beckettin Leikin loppu.

5. Näyttelen Jounin äitiä, joka on harvinaisen rikkinäinen ja itseltään hukassa oleva ihminen, mielenkiintoinen rooli!

6. Elämästä taistelunarvoista tekee sen ainutkertaisuus.



1. Olen Jani Lehto, lapualainen harrastajateatterilainen. Lähden opiskelemaan lähihoitajaksi.

2. Olen ollut pikkupoikana parissa näytelmässä mukana, Teatteri Lapuassa olen aloittanut 2011. Ensimmäinen prokkis, jossa olin mukana, oli Pohjanmaa Vuonna nolla 3 ja siitä eteenpäin aikalailla mukana kaikissa näytelmissä, kesäisin ja syksyisin.

3. Fiilikseni tästä proggiksesta on erittäin hyvät. Tää on hieman erilainen näytelmä jossa olen ollut mukana, koska tässä on livebändi ja tämä toteutetaan samalla sisätiloissa. Harjoitukset ovat edenneet loistavasti, hauskaa on ollut, mutta samalla ollaan tiivis hyvä porukka joka keskittyy harjoituksissa olennaiseen. Puhallamme kaikki hyvin yhteen, mikä tekee tästä näytelmästä loistavan.

4. Paras teatteriesitykseni taitaa olla Aladdin, joka käytiin teatteriporukalla katsomassa 2012 muistaakseni Hesassa. Se oli upea spektaakkeli. Musiikkiosiot toimi hyvin ja lampunhengen eri persoonat oli toteutettu upeasti.

5. Roolini Jounissa on itse Jouni ja olen lähtenyt tekemään sitä suurella innolla ja mielenkiinnolla, koska hahmossa on jotain mun kaltaista. On tavallaan helpompi samaistua hahmoon silloin, mutta työtä se teettää.

6. Hmm, elämästä taistelunarvoista tekee mielestäni ystävät, perhe ja tietenkin oma rakkaani, päivieni valo Katjuska. Ne on mulle erittäin tärkeitä elementtejä.

7. Mitä muuta, no vaikkapa semmosta että nauttikaa toisistanne, olkaa rehellisiä ja älkää koskaan lannistuko!



1. Johannes Pöntinen, 22v Lapualla syntynyt ja Tampereella asuva multitaskaaja. Harrastan vähän kaikkea urheilusta teatteriin. En ole tosi hyvä juuri missään, mutta vahvan keskivertainen ihan kaikessa :D

2. Olen harrastanut teatteria noin 12 vuotta. Tuohon aikaan on mahtunut monenlaisia esityksiä. Päällimmäisenä mielessä ovat Ilmari Jauhiaisen teräksinen takavyö, Pohjanmaa vuonna nolla -trilogia, Pultunlangat laulaa -revyy, John, Paul & Stu, kesän Etelä-Pohjanmaa NYT, sekä tietenkin työn alla oleva Jouni. Kokemuksia on kertynyt Teatteri Lapualta lähinnä lempigenrestäni musiikkikomediasta, mutta draamaakin on tullut tehtyä.

3. Jouni on hyvin mielenkiintoinen proggis. Lavalla tullaan – toivon mukaan – näkemään sekoitus musiikkia, draamaa ja huumoria. Tällä hetkellä näyttää todella hyvältä! Mahtavinta on kuitenkin se, että katsojat voivat löytää näytelmästä jotain omaan elämäänsä, sillä vaikeisiinkin aiheisiin tartutaan elämänmakuisella otteella. 200 kilometrin harjoitusmatka toki kuormittaa jonkin verran kandintyön ja muiden harrastusten ohella, mutta on tämä sen arvoista. Työryhmämme on yksi projektin parhaista puolista. Olen varma, että tällaista osaamista yhdistettynä mahtaviin persoonoihin ei löydy edes kaikista maamme ammattiteattereista.

4. Vaikea kysymys. Sanotaan Tampereen Teatterin Alivuokralainen, josta Kummeli teki myöhemmin elokuvan. Vaikka elokuvakin sai nauramaan mahan täydeltä, oli teatteriversio vielä monta kertaa iskevämpi. Mielestäni hyvä teatteriesitys vangitsee katsojan, ja usein esityksen päätyttyä haaveilen siitä, miten mahtavaa olisi olla itse mukana.

5. Jounissa esitän varsin epätavallista roolia: Jounin mieltä. Jouni havahtuu yksinäisyytensä keskellä siihen, että tämä näkee oman mielensä, joka yrittää auttaa Jounia vaikeuksien keskellä. Kukaan muu ei näe mieltä. Mieli on masentuneen Jounin vastapari, joka näkee lasin puoliksi täynnä ja yrittää saada Jounin tekemään samoin. Luulen, että jokainen käy päässään jonkinlaista keskustelua. Mieli on se, joka vastaa. Mielen lisäksi olen saanut harteilleni pari pienempää herkullista roolia kuten Jounin työkaverin Tommin sekä meditoivan Sampon.

6. Luulenpa, että elämästä taistelun arvoisen tekee rakkaus. Se voi olla rakkaus puolisoon, ystäviin tai vaikka johonkin asiaan. Jokaisen on löydettävä se, mikä saa palon sydämeen, ja pidettävä siitä tiukasti kiinni.

7. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa Jouni. Olen varma, että etenkin nuoret saavat siitä paljon irti, koska koko näytelmä käsikirjoituksesta musiikin sovitukseen on nuorten käsialaa. Samat ongelmat ja aiheet kuitenkin koskettavat meitä kaikkia ikään katsomatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti