Mitä on rohkeus?

"Jos mä vaan osaisin, niin mä tekisin asiat toisin. Mä olisin rohkea. Mä en halua taas epäonnistua."

Näin Jouni miettii näytelmässä rohkeutta. Mutta mitä rohkeus lopulta on? Ainakaan se ei ole pelottomuutta, vaan enemmänkin toimimista pelosta ja epävarmuudesta huolimatta.

Rohkeus arjessa voi olla usein paljon suurempaa rohkeutta kuin suuresti ulospäin näkyvät teot. Jouni –näytelmän tematiikassa rohkeus tai sen puute näyttäytyy paitsi päähenkilö Jounin, myös muiden roolihahmojen elämässä. Rohkeudelle ei voi kuitenkaan asettaa kaikenkattavaa mittaria, josta voisi nähdä mikä teko on rohkea ja mikä ei. Toisille esimerkiksi uuden harrastuksen aloittaminen ja ihmisiin tutustuminen ovat helppoja ja luonnollisia asioita, kun taas Jounilta ne vaativat äärimmäistä rohkeutta ja pelon voittamista.

Ensi-illan lähestyessä tulee välillä mietittyä tämän produktion kanssa jo kuljettua matkaa alkaen siitä hetkestä kun päätös käsikirjoittamisen aloittamisesta tehtiin. Tämän matkan aikana monikin asia on vaatinut rohkeutta. En ole joutunut hyppäämään benji-hyppyä, uimaan haiden seassa tai tekemään mitään muutakaan ulospäin selvästi rohkeudelta näyttävää tekoa. Sen sijaan olen monta kertaa joutunut hengittämään syvään ja voittamaan sen epävarmuuden ja pelon mikä on yrittänyt latistaa rohkeuden. Mitä nämä rohkeutta vaativat tilanteet sitten ovat olleet?

Ensimmäisenä tulee mieleen päätös lähteä toteuttamaan tätä produktiota; rohkeus luottaa omaan visioon ja luoda kaikki tyhjästä parhaaksi katsomallaan tavalla. Toinen rohkeutta vaatinut päätös oli näytelmän aiheen valinta. Olisi ollut helpompaa ottaa komediallisen musiikkinäytelmän aiheeksi jotain kevyempää. Halusimme Mallan kanssa kuitenkin ottaa riskin ja valita vakavan aiheen luopumatta silti komedian keinoista. Tämä vaati myös rohkeutta kirjoittamisprosessissa, sillä emme ole aiemmin tämän tyylistä tekstiä kirjoittaneet. Käsikirjoituksen valmistuttua olivat vuorossa ne hetket, jolloin luovutimme käsikirjoituksen arvioitavaksi ihmisille, jotka tekivät lukemansa perusteella päätöksen siitä saammeko heidät mukaan työryhmäämme. Olemme matkan varrella kuulleet monta kertaa sanat “tuota ei kannata edes yrittää” ja “ei tule onnistumaan”. Näistä kommenteista huolimatta olemme jatkaneet rohkeasti yrittämistä ja asiat ovat järjestyneet. Ainakaan tähän mennessä ei kertaakaan ole tullut vastaan hetkeä, jossa olisimme päätyneet siihen, että nyt emme enää uskalla. Tärkeä osuus uskalluksessa on myös sillä, että muistaa välillä rohkaista paitsi kaveria, myös itseään!

-Eeva